Meillä on edessämme kaksi
mielenkiintoista viikonloppua. Mielenkiintoista uuden autottoman elämämme
näkökulmasta.
Ensimmäisenä vuorossa ovat perinteiset
kesäkauden päättäjäiset ystäväperheemme luona Kirkkonummella. Ohjelmassa on
viimeistä kertaa kesämajassa istumista, hyvää ruokaa, juomaa – ja huonoa
musiikkia. Perinteitä.
Nämä Kirkkonummen reissut ovat
yksi niistä korkeista henkisistä kynnyksistä, joiden ylittämistä epäilimme
auton myyntiä harkitessamme. Matka tuntui pitkältä ja hankalalta ilman omaa
autoa. Pitkä ja hankala, our sweet asses! Nyt kun olemme tämän matkan jo
muutaman kerran erilaisilla juna-bussi-pyörä –yhdistelmillä tehneet, olemme
Jorvaksen jo itsessään varsin hurmaavan maalaispysäkin penkillä pyöritelleet
kilvan päitämme, että minkä helkatin takia olemme joskus Niemisille autolla
ylipäätään menneet. Ei mitään järkeä!
Eikä vähiten siksi, että aika usein
kinkereihimme on sisältynyt koko illan kestävä ohjelmanumero; laskutoimitus,
kuka lopettaa viinin lipittämisen ja mihin aikaan, että on seuraavana päivänä
valmis autonrattiin. On totta kai ylevää korostaa autottomuuden ekologisia ulottuvuuksia,
mutta kyllä se vaan totta vieköön tekee höpöä juhlatunnelmalle, kun ei tarvitse
miettiä, että kumpiko sitä on aamulla rattivuorossa.
Kirkkonummen reissu ei siis normaalisti
aiheuta mitään pohdittavaa, mutta tulevan viikonlopun reissuun sisältyy
kuitenkin muuan haaste, nimittäin kuopuksen taitoluistelukoulu Kauniaisten
jäähallissa sunnuntaiaamuna klo 10.10. Matkaa paikkojen välillä on noin 19km
eli ajaksi muutettuna sunnuntaiaamun hiljaisuudessa omalla autolla parikymmentä
minuuttia. Ah! Mutta sattuneista syistä tämä ei siis tule kysymykseen.
Alkaa mietintä.
Lainataan Niemisten autoa? No
joo, mikä ettei, mutta heillä itsellään on samaan aikaan lätkätreenit omassa
jäähallissaan. Ei onnistu.
Eipä hätää, otetaan käyttöön
uusi paras ystävämme, reittiopas. Tarjolla olisi klo 8.40 lähtö bussilla
Länsiväylää Westendiin ja siellä vaihto toiseen bussiin. Perillä Kauniaisten
jäähallilla pienen lisäkävelyn jälkeen klo 9.48. Matka-aika vaatimaton 1h8min. Epäusko
alkaa hiipiä puseroon.
Tulisiko apuun yhteiskäyttöauto?
Sen saisi tilattua Kauklahden asemalle, josta olisi kätevä rullata Kauniaisiin.
Mutta miten päästä ensin juna-asemalle, josta pääsemme Kauklahteen. ”Perillä”
edessä on auton etsiminen jne. Okei, sen jälkeen helpottaa: ajellaan jäähalliin
ja palautetaan auto Kauklahteen. Mutta sieltä pitäisi sitten taas päästä
kotiin… uuh, aika vaivalloista varhain sunnuntaiaamuna todennäköisesti lyhyiden
yöunien jälkeen.
Entäs taksi? Sehän ei itse
asiassa vaikuta lainkaan pöllömmältä edellä läpikäytyihin vaihtoehtoihin
nähden. Mutta että taksilla jäähallille? Mitä siitäkin nyt sitten
ajateltaisiin? Joko, että nuo eivät ole ajokunnossa (niin kuin ei välttämättä
ollakaan) tai, että kortti on kaahattu kuivumaan. Pitäisikö pyytää kuskia
pysäyttämään sopivan etäisyyden päässä jäähallin pihasta, ettei kukaan näe
meidän saapuvan taksilla treeneihin? Ihan oikeasti, sen verran tässä ollaan
Lutherin kansaa, että vielä pitää vähän henkistä jumppaa tehdä, ennen kuin
lasten harrastuksiin kuskaaminen taksilla tuntuu luontevalta vaihtoehdolta.
Ja näin. Tervetuloa autottomien
ihmisten maailmaan! Etsi, vertaile, suunnittele. Punnitse, kellota ja kalkyloi.
Bussilla pääsisi, mutta se kestää tässä tapauksessa naurettavan kauan. Taksi
olisi kätevä, mutta maksaahan se heti paljon enemmän, ja sitten pitää mennä
luistelukoulusta suoraan kirkkoon katumaan, kun tuli oltua mukavuudenhaluinen hedonistisika.
Vielä emme tiedä, millä mennään,
mutta todellakin mennään! Nyt ollaan vielä siinä taistelijamoodissa, että
mitään reissuja ei jätetä tekemättä vain sen takia, ettei meillä ole omaa
autoa.
Lähettäkää meille
voima-ajatuksenne ja pyytäkää toteemieläimiltänne siunausta matkallemme! Kerromme
ensi viikolla, miten meni.