Kehuin autotonta elämää - Twitterissä syntyi ivan ja vähättelyn ryöppy

Auto on suomalaiselle järkisyillä perusteltava kulkuväline, mutta keskustelu autoilusta menee helposti tunteisiin. Näin kävi ainakin, kun linkkasin Twitteriin Joona-Hermanni Mäkisen kolumnin, joka käsitteli autoilun haittapuolia.

Kommentit pursusivat ivaa, vähättelyä ja mutkia oikovaa keljuilua. Kierroksia lienee lisännyt entisestään se, että korostin saatetekstissäni autottoman elämän hyviä puolia.

Kommenteissa korostuu pääkaupunki-muu Suomi -vastakkainasettelu. Helsinkiläisiin keskustelussa suhtauduttiin toistaitoisina haihattelijoina, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä on oikea elämä pitkien etäisyyksien haja-asutusalueilla.

Tulevaisuus on luotu yksityisautoilulla ei lasten sähköpotkulaudoilla tai latteekahviloilla.

Lapsellisia tarinoita Helsingistä.

Mä kehotan kaikkia kasvattamaan ruokansa itse, työllistämään itse itsensä ja niin, pysymään siinä kotipihassa

Ihme paskaa. Tervetuloa tänne kokeilemaan, julkiset kulkee kahdesti päivässä.

Osa kommentoijista tuntui jopa aidosti loukkaantuneen autoilun haittojen esiintuomisesta. Vaikka aiheesta käytiin myös asiallista keskustelua, monen ensisijainen tarkoitus tuntui olevan tyrmätä yksityisautoilun kyseenalaistaminen naiivina ja elämästä vieraantuneena hörhöilynä.

Tämän keskustelun käyminen on perin vaikeaa, koska sillä hetkellä kun autoilun haittapuolet otetaan esille, alkaa hirveä huuto, että ei täällä periferiassa autotta pärjää, kun töihin on sata kilometriä, talvi yhdeksän kuukautta vuodessa ja viimeinen bussivuoro lakkautettiin jo Krimin sodan aikaan.

Eli keskustelu on päättynyt jo sillä hetkellä kun se alkaa. Lähtökohtaisesti loukkaantuneet eivät edes halua nähdä niitä mahdollisia mahdollisuuksia, joita omassakin elämässä saattaisi olla. Että vaikka sinne töihin onkin pitkä matka ja mahdotonta päästä julkisilla, niin kauppaan ei välttämättä ole. Tai lasten harrastuksiin. Tästä kommentista loukkaantuvat tosin jääkiekkovanhemmat, koska varusteet ja viikonlopputurnaukset...

Vaikka työmatkan takia auto onkin tarpeellinen, niin ehkä kauppaan tai harrastuksiin voisi mennä esimerkiksi yhdessä kävellen? Ja jos ei kiireisinä arkipäivinä tiukan aikataulun uuvuttamana, niin entäs sitten vaikkapa viikonlopun vapaapäivinä?

Vaikka autosta luopuminen yhdellä rysäyksellä onkin monelle liian haasteellista, autoilun vähentäminen saattaisi onnistua arkisia tottumuksia tarkastelemalla.

Otan esimerkiksi kotikaupunkini Pieksämäen. Se on minulle hyvin rakas paikka ja siitäkin niin ihana, että vaikka lähtisit taivaltamaan kaupungin toiselta laidalta, niin puolessa tunnissa olet päässyt toiselle laidalle. Päivittäiset kauppa-asiat, harrastukset, työmatkat sun muut sight seeingit mahtuvat helposti jalan tai pyöräillen taivallettavalle alalle.

Yhtä hyväksi esimerkiksi käy Kainuu. Vaimoni Kristiina on kotoisin Suomussalmelta, mutta anoppila on nykyään Kajaanissa. Siellä asuva ystävämme konkretisoi tämän vieraillessaan meillä kesän alussa. Hän hämmästeli, miten kauan pääkaupunkiseudulla pitää varata aikaa paikasta toiseen liikkumiseen. Toista se on Kajaanissa: “Jos lasten koulu alkaa varttia vaille yhdeksän, me lähdemme liikkelle kaksikymmentäviisi vaille.”  

Kaikilla arkielämä ei toki mahdu näin onnellisen kompaktille pläntille, mutta monella mahtuu.

Tosi, tosi, tosi monella.

Kauppojen parkkipaikat ovat kuitenkin täynnänsä autoja pienissäkin taajamissa.

Autoilu on tapa, joka on monelle ainoa kuviteltavissa oleva normaali ja auton omistaminen tuntuu olevan niin syvälle iskostunut saavutettu etu, että sen kyseenalaistaminen osuu todella hermoon.

Fossiilisiin polttoaineisiin nojaava liikenne kuormittaa kuitenkin ilmastoa ja sitä pitää saada vähennettyä. Se ei ole mielipide- eikä mieltymyskysymys.

Tieliikenteen osuus Suomen kasvihuonepäästöistä on noin viidennes ja siitä suuri osa koostuu henkilöliikenteestä.

Fossiilisten polttoaineiden korvaajaksi tarvitaan vaihtoehtoista käyttövoimaa ja suurempaa energiatehokkuutta, mutta Ilmasto-opas.fi -sivuston mukaan ne yksin eivät riitä ellei tieliikenteen määrää saada samalla vähennettyä.

Ilmasto-ongelmien ratkaiseminen vaatii isoja poliittisia päätöksiä, eivätkä yhdenkään ihmisen henkilökohtaisen elämän ratkaisut yksin riitä. Pienistä puroista kasvaa kuitenkin isoja virtoja. Kukaan meistä ei myöskään ole vastuusta vapaa.

Yksittäisillä teoilla on merkitystä ja sen sisäistäminen on ratkaisevan tärkeää.

Pahinta on heittäytyä välipitämättömäksi. Vielä hiiltäkin viheliäisempi ympäristömyrkky on se kyynisyys, joka leviää, kun ihmiset somettavat, että ei tässä meidän kannata mitään tehdä, kun Intiassa kuitenkin kipataan jätteet rekalla mereen.

Me olemme kaikki osa ongelmaa, mutta me jokainen voimme olla myös osa ratkaisua.

9

Jokaisen on toimittava - nyt!

Olemme tässä blogissamme pyrkineet tietoisesti välttämään kaikenlaista saarnaamista ja tuputtamista. Aiomme jatkossakin pääasiallisesti pitäytyä hupaisissa autottoman perheen arkikommellusten kuvauksissa. Nyt on kuitenkin puhuttava hetki asiaa.

Kansainvälisen IPCC-ilmastonmuutospaneelin julkaisema selvitys kertoo pysäyttävästi sen, että ihmiskunnan on ryhdyttävä toimiin ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi juuri nyt.

Tästä maapallosta tulee oikeasti inhottava paikka asua jos me emme ota tätä viestiä tosissamme. Ja siitä tulee inhottava paikka juuri meidän lapsillemme. Meidän lastemme nimet ovat Otto ja Martta. Sinun lastesi nimet ovat: ____________________. Juuri heille tästä maailmasta tulee todella kurja jos me emme kaikki ryhdy tosissamme kantamaan huolta yhteisestä kodistamme. Köyhien ja kehittymättömien maiden muksut ovat tässäkin asiassa kaikkein turvattomimmassa asemassa.

Yksilöt voivat tehokkaimmin vaikuttaa ilmastoon kolmella tavalla: asumisella. liikkumisella ja ravinnolla. Meillä on tarjota yksi käytännön elämässä hyväksi koettu tapa, jolla kuka tahansa voi vähentää ilmastokuormaa: autoilun vähentäminen.

Olemme eläneet autotonta lapsiperheen elämää nyt vuoden ajan ja voimme suositella valintaamme lämpimästi myös muille. Autoilun vähentämisellä on runsaasti hyviä puolia: rahan säästyminen, arkiliikunnan lisääntyminen, fyysisen kunnon sekä yleisen elämänlaadun nouseminen ja tällä hetkellä kaikkein tärkeimmältä tuntuva hiilidioksidipäästöjen vähentyminen.

Autoilusta luopuminen on pelottava ajatus. Me tiedämme koska se pelotti meitäkin. Monet pelot ovat kuitenkin osoittautuneet aiheettomiksi. Monet niistä matkoista, joiden ennen ajattelimme onnistuvan vain omalla autolla, on helposti tehtävissä julkisella liikenteellä. Meidän arjessamme julkista liikennettä edustavat myös taksit. Kaikkein vaikeinta on autottomuudessa onkin ollut noiden pelkojen ja ennakkoluulojen selättäminen.

Emme tietenkään sano, että kaikkien on nyt heti luovuttava autoilusta kokonaan. Ei se ole kaikilla Suomen kolkilla yhtä helppoa. Ihan jokainen voi kuitenkin varmasti ainakin vähentää autoilua. Kokeile edes. Jos sen jälkeen tuntuu, että yksityisautoilun vähentäminen on sinulle liian painava korsi kannettavaksi yhteiseen kekoon, niin toimi sen mukaan, mitä parhaaksi näet. Me uskallamme kuitenkin luvata, että autoilun vähentäminen voi tuoda elämääsi kosolti positiivisia vaikutuksia.

Käsi sydämelle. Autoilu on mukavuustekijä. Autoilemme, koska olemme tottuneet autoilemaan. Se on tapa. On kuitenkin myös muita, mukavampia ja parempia tapoja.

On helppoa sanoa, että yksittäiset yksilöiden toimet ovat vaikutuksiltaan mitättömiä ja todelliset ilmastovaikutukset syntyvät aina jossain muualla. Tästä ajattelumallista on luovuttava. Nyt ei enää riitä se, että joku muu jossain muualla tekee jotain. Koko ajattelutavan on muututtava niin, että totta kai me kaikki teemme jotain.

Mikko, Kristiina, Otto ja Martta

4