Kehuin autotonta elämää - Twitterissä syntyi ivan ja vähättelyn ryöppy

Auto on suomalaiselle järkisyillä perusteltava kulkuväline, mutta keskustelu autoilusta menee helposti tunteisiin. Näin kävi ainakin, kun linkkasin Twitteriin Joona-Hermanni Mäkisen kolumnin, joka käsitteli autoilun haittapuolia.



Kommentit pursusivat ivaa, vähättelyä ja mutkia oikovaa keljuilua. Kierroksia lienee lisännyt entisestään se, että korostin saatetekstissäni autottoman elämän hyviä puolia.

Kommenteissa korostuu pääkaupunki-muu Suomi -vastakkainasettelu. Helsinkiläisiin keskustelussa suhtauduttiin toistaitoisina haihattelijoina, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä on oikea elämä pitkien etäisyyksien haja-asutusalueilla.

Tulevaisuus on luotu yksityisautoilulla ei lasten sähköpotkulaudoilla tai latteekahviloilla.

Lapsellisia tarinoita Helsingistä.

Mä kehotan kaikkia kasvattamaan ruokansa itse, työllistämään itse itsensä ja niin, pysymään siinä kotipihassa

Ihme paskaa. Tervetuloa tänne kokeilemaan, julkiset kulkee kahdesti päivässä.

Osa kommentoijista tuntui jopa aidosti loukkaantuneen autoilun haittojen esiintuomisesta. Vaikka aiheesta käytiin myös asiallista keskustelua, monen ensisijainen tarkoitus tuntui olevan tyrmätä yksityisautoilun kyseenalaistaminen naiivina ja elämästä vieraantuneena hörhöilynä.

Tämän keskustelun käyminen on perin vaikeaa, koska sillä hetkellä kun autoilun haittapuolet otetaan esille, alkaa hirveä huuto, että ei täällä periferiassa autotta pärjää, kun töihin on sata kilometriä, talvi yhdeksän kuukautta vuodessa ja viimeinen bussivuoro lakkautettiin jo Krimin sodan aikaan.

Eli keskustelu on päättynyt jo sillä hetkellä kun se alkaa. Lähtökohtaisesti loukkaantuneet eivät edes halua nähdä niitä mahdollisia mahdollisuuksia, joita omassakin elämässä saattaisi olla. Että vaikka sinne töihin onkin pitkä matka ja mahdotonta päästä julkisilla, niin kauppaan ei välttämättä ole. Tai lasten harrastuksiin. Tästä kommentista loukkaantuvat tosin jääkiekkovanhemmat, koska varusteet ja viikonlopputurnaukset...

Vaikka työmatkan takia auto onkin tarpeellinen, niin ehkä kauppaan tai harrastuksiin voisi mennä esimerkiksi yhdessä kävellen? Ja jos ei kiireisinä arkipäivinä tiukan aikataulun uuvuttamana, niin entäs sitten vaikkapa viikonlopun vapaapäivinä?

Vaikka autosta luopuminen yhdellä rysäyksellä onkin monelle liian haasteellista, autoilun vähentäminen saattaisi onnistua arkisia tottumuksia tarkastelemalla.

Otan esimerkiksi kotikaupunkini Pieksämäen. Se on minulle hyvin rakas paikka ja siitäkin niin ihana, että vaikka lähtisit taivaltamaan kaupungin toiselta laidalta, niin puolessa tunnissa olet päässyt toiselle laidalle. Päivittäiset kauppa-asiat, harrastukset, työmatkat sun muut sight seeingit mahtuvat helposti jalan tai pyöräillen taivallettavalle alalle.

Yhtä hyväksi esimerkiksi käy Kainuu. Vaimoni Kristiina on kotoisin Suomussalmelta, mutta anoppila on nykyään Kajaanissa. Siellä asuva ystävämme konkretisoi tämän vieraillessaan meillä kesän alussa. Hän hämmästeli, miten kauan pääkaupunkiseudulla pitää varata aikaa paikasta toiseen liikkumiseen. Toista se on Kajaanissa: “Jos lasten koulu alkaa varttia vaille yhdeksän, me lähdemme liikkelle kaksikymmentäviisi vaille.”  

Kaikilla arkielämä ei toki mahdu näin onnellisen kompaktille pläntille, mutta monella mahtuu.

Tosi, tosi, tosi monella.

Kauppojen parkkipaikat ovat kuitenkin täynnänsä autoja pienissäkin taajamissa.

Autoilu on tapa, joka on monelle ainoa kuviteltavissa oleva normaali ja auton omistaminen tuntuu olevan niin syvälle iskostunut saavutettu etu, että sen kyseenalaistaminen osuu todella hermoon.

Fossiilisiin polttoaineisiin nojaava liikenne kuormittaa kuitenkin ilmastoa ja sitä pitää saada vähennettyä. Se ei ole mielipide- eikä mieltymyskysymys.

Tieliikenteen osuus Suomen kasvihuonepäästöistä on noin viidennes ja siitä suuri osa koostuu henkilöliikenteestä.

Fossiilisten polttoaineiden korvaajaksi tarvitaan vaihtoehtoista käyttövoimaa ja suurempaa energiatehokkuutta, mutta Ilmasto-opas.fi -sivuston mukaan ne yksin eivät riitä ellei tieliikenteen määrää saada samalla vähennettyä.

Ilmasto-ongelmien ratkaiseminen vaatii isoja poliittisia päätöksiä, eivätkä yhdenkään ihmisen henkilökohtaisen elämän ratkaisut yksin riitä. Pienistä puroista kasvaa kuitenkin isoja virtoja. Kukaan meistä ei myöskään ole vastuusta vapaa.

Yksittäisillä teoilla on merkitystä ja sen sisäistäminen on ratkaisevan tärkeää.

Pahinta on heittäytyä välipitämättömäksi. Vielä hiiltäkin viheliäisempi ympäristömyrkky on se kyynisyys, joka leviää, kun ihmiset somettavat, että ei tässä meidän kannata mitään tehdä, kun Intiassa kuitenkin kipataan jätteet rekalla mereen.

Me olemme kaikki osa ongelmaa, mutta me jokainen voimme olla myös osa ratkaisua.

9 kommenttia

  1. Minä olen suunnittelemassa muuttoa isompaan kaupunkiin ihan senkin vuoksi että voin luopua autosta. Asun pienemmällä paikka kunnalla ja täällä ei vanhempi ihminen pääse mihinkään ilman autoa ja pyöräilyn koen liian hankalaksi ja turvattomaksi. Junaa käytän jo nyt esim. pääkaupunkiseudulle matkustaessani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsempit muuttoon sitten kun sen aika on! Muuttaminenhan on aina mukavaa puuhaa 😊!

      Poista
  2. Suomalaisten autolla ajamista matkoista 50% on 2-4km mittaisia. Lisäksi 85% suomalaisista asuu taajamissa. Siispä tuo jatkuva mantra Suomesta pitkien etäisyyksiä maana on pelkkä myytti. Juu, on paljon tilanteita joissa auto on välttämätön, mutta noista 50% matkoista varmasti aika iso osa voitaisiin taittaa muutenkin kuin istumalla yksin puoletoistatonnin ajoneuvossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä olen miettinyt paljon. Onko sulla jotain linkkiä, josta voisi selvitellä noita ajettujen matkojen pituuksia ja määriä?

      Poista
  3. Asiaa puhut, harmi ettei keskustelijoissa ole niitä, jotka ymmärtäisivät pointin ja antaisivat kiihkottoman kommentin jos kommentoida täytyy. Meitä, joilla on mahdollisuus autottomuuteen ainakin suurimman osan vuodesta, on TODELLA paljon. Omasta päätöksestä se on kiinni. Sitten kun muutan paikkaan, jossa olosuhteet eivät ole otolliset ilman autoa elämiseen, täytyy miettiä mitä teen, nyt se ei anna oikeutta yksiselitteisesti moittia muiden käytöstä. Ei siis tarvitse hermostua, jos joku on toista mieltä. Vaan onhan tässä saanut autottomuuden lisäksi selitellä miksi ei käytä alkoholia, juo kahvia tai missä se puoliso on. Kun poikkeaa omalla päätöksellä valtavirrasta, taitaa olla uhka valtavirralle. Jatkamme teoillamme vastuunkantoa tai vastuuttomuutta, kukin siis päätöksensä mukaan, muistakoot kommentoijat sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä aihe tuntuu herättävän yllättävän kiivaita tunteita. Tosin twitter nyt on muutenkin vähän sellainen tympeyden tyyssija. Mutta joo, kyllä rattiraivo voi näköjään iskeä vaikka ei olisi kädet ratissakaan.

      Poista
  4. Tää on yksi Suomen haitta puolista, usein ei saada keskustelua kun ihmiset ovat usein jo päätääneet että ne eivät pidä jostain asioista ja sitten ei voi vaihtaa mieltä enää.

    Itse olisin iloinen jos pärjäisin ilman autoa. Auto syö ison siivun lompakosta vuoden aikana.

    Mutta itse asun 21km lähimmästä kaupasta ja 16km siitä missäs ehkä lähin linja auto pysähtyy, ainakin siellä on pysäkki.

    Pyörän omistan, mutta minulla on se valmiiks keskustassa. Näillä kapeilla hiekkateillä ei ole kivaa pyöräillä kun autot tarvii useimmiten koko tien tullessaan.

    Olen nyt asunut vähän Helsingissä työn merkeissä ja yllätyin miten hyvin julkiset toimii siellä. Jos asuisin Helsingissä en kyllä omistaisi autoa.

    Samaa Kiinassa kaupungissa missäs olen työssä niin julkiset toimii niin hyvin että en ajo edes ottaa ajokorttia siellä. Jos ei pyörällä pääsee niin linjautolla.

    Ja täällä suomessa omistan Volvo s40 drive e version mikä on ympäsristöystävällisempi. Kuitenkin täällä tuntuu että minua rankaistaan koska omistan dieselin. Mutta sitten taas tutkimusten mukaan on ympäristöystävälisempää ajaa tällä kuin vaihtaa uuteen sähköautoon.

    Itse vaihtaisin mielelläni uuteen, ympäsristöystävällisempään ja kulutuksiltaan halvempaan autoon. Mutta tähän minulla ei kyl koskaan tulee olemaan varaa, olen aina yhtä iloinen jos on varaa ostaa alle 10 vuotiaisen.

    Yksinautoilua pitää pyritä vähentämään niin paljon kuin mahdollista. Suurissa osissa suomea tullaan kuitenkin tarvimaan omia autoja koska julkista likenettä ei ole järkevää edes järkätä kaikkialle.
    Mutta tässäs valtion pitäis yrittää nuorentaa autokannan uusiin ympäritöystävällisempiin autoihin.

    Eihän se auttaa että nostaa polttoaineveroja ja käyttö veroja jos haluu että ihmiset ostaa uusi autoja. Nämä verothan syö niistä säästöistä millä ehkä haluaisi ostaa uuden auton.


    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentistasi! Näinhän se juuri pitää mennäkin, oman elämän puitteissa. Kaikissa tilanteissa ei kaikki valinnat ole yhtä mahdollisia, mutta omia tapoja tutkimalla voi löytyä ne itselle sopivat keinot. Hyvää kesää!

    VastaaPoista
  6. Kiitos ja upeaa, kun olette rohkeita ja ryöpytyksestä huolimatta sanotte asioita ääneen. Ja vielä positiivisesti, rohkaisevasti ja omaa hyvinvointia lisäävän kokemuksen kautta.

    Sitä voi sitten kukin itsessään tutkistella, mistä ärhäkät vastareaktiot johtuvat. Luultavasti oman, totutun ja turvallisen elämäntavan kyseenalaistamisesta. Mutta itse en voi kuin hehkuttaa sitä hyvää oloa, minkä ilmastoystävälliset tavat omassa arjessa saavat aikaiseksi! On pitänyt pohtia ja selvittää, ottaa vastaan kaikenlaiset tunteet ja olla vähän armollinenkin, mutta se kannattaa.

    VastaaPoista

Sisällön tarjoaa Blogger.
Back to Top