Perheen kesämökkiloma korvessa onnistuu myös ilman omaa autoa

Kun pari vuotta sitten pohdimme autosta luopumista, eräs asia, joka meitä askarrutti, oli se, kuinka autottomana onnistuisivat esimerkiksi kesän mökkimatkat. Nyt kahden kesän kokemuksella voimme tästä jo jotain kertoilla.

 

Ensimmäisenä autottomana kesänämme päätimme sukeltaa heti autottomuuden syvään päähän ja matkasimme Savon sydämessä sijaitsevalle mökillemme junalla ja perillä lainailimme tarpeen mukaan autoja sukulaisilta. 

Jos on niin mukavia sukulaisia kuin meillä, niin sekin konsepti voi toimia, mutta onhan se aavistuksen nihkeää olla alati muilta autoa vonkaamassa. Siksipä tänä kesänä teimme homman helpoksi sekä itsellemme että läheisillemme ja vuokrasimme auton koko kuukauden mittaisen mökkireissun ajaksi. 

Tarjontaa ja vaihtoehtoja vuokra-autoista on markkinoilla reilusti. Hinnat kuukauden mittaiselle vuokraukselle lähtevät n. 500 eurosta ylöspäin. 

Vaihtoehtoja tutkailtuamme päädyimme ottamaan oman kesäautomme OP Kausiauto -palvelusta paristakin syystä. Ensinnäkin siitä, että lapioimme kuukausittaiset lainanlyhennyksemme kyseisen laitoksen holveihin, ja tämän torpparisuhteen nojalla olemme oikeutetut 10 prosentin alennukseen auton vuokrahinnasta. Oikein kiva siivu päältä pois, siis. 

Toiseksi, OP Kausiauton hintaan kuuluu auton toimitus toivottuun osoitteeseen ja nouto vuokrauksen päätyttyä. Eli auto tuodaan kotiovelle ja haetaan myös pois. Perheelliselle ihmiselle loman lähtö- ja paluutohinoissa tämä on erittäin kätevä bonus. Olisimme saaneet auton jostakusta muusta vuokrauspalvelusta hieman halvemmallakin, mutta toimituksen helppous ratkaisi asian kohdallamme. 

Valintamme oli kätsy Volkswagen Golf. Sellainen, joka ei aiheuta minkäänlaista wow-elämystä, mutta vie perille. Ja jos ei vie, niin hintaan kuuluva 24 h -tiepalvelu tulee ja pelastaa. 

Kuukauden mittaiseen vuokraperiodiin sisältyy 2000 kilometriä. Laskeskelimme, että meillä saattaa olla vähän siinä ja siinä, riittääkö tuo ja otimme saman tien pakettiin 500 kilometriä lisää liikkumavaraa. Voi ne ylimääräiset kilsat maksaa toki jälkeenpäinkin toteutuman mukaan, mutta sillä tavalla kilometrin yksikköhinta on korkeampi. 

Vuokrasimme auton alunperin kuukaudeksi, mutta mökillä olikin sen verran mukavaa puita tehdessä ja pannaria paistaessa, että päädyimme jatkamaan lomaa vielä joillakin päivillä. Kuukauden minimiperiodin jälkeen vuokrausta voi jatkaa joustavasti tarpeen mukaan ja maksu peritään käytetyistä päivistä. 

Vaikka emme auton suhteen olekaan mitään hifistelijöitä, vuokra-autoilussa yksi kiva juttu on se, että vuokra-autot ovat suhteellisen uusia ja näin pääsee aina ketterän ja kivan tuoksuisen menopelin puikkoihin. Meillekin soitettiin päivää ennen vuokra-auton toimitusta, että sopisiko meille, että tilatun manuaalivaihteisen sijaan saisimmekin automaatin. Se sopi mainiosti, kuten sekin, että autolla oli ajettu reilut 200 kilometriä ennen meitä.

Pakko myöntää, että vaikka muuten autoilua ei ikävä olisikaan, niin uuden auton tuoksu on jotain aivan lumoavaa. Omassa autossa siihen tosin sekoittuu vääjäämättä myös lapsen matkapahoinvoinnin kitkerä bukee ennemmin kuin myöhemmin. 

Mitä tämä lysti sitten meille maksoi?

Laskua kertyi kuukauden vuokrauksesta kuudella lisäpäivällä ja 500 lisäkilometrillä kaikkiaan 804 euroa. Se on lapsiperheessä ihan huomioitava läjä rahaa, mutta toisaalta kyllä auton omistamiseenkin uppoaa yllättävän paljon. Ja maksaahan se lomailu ylipäätään.

Talousasioitaan pohtiessa voi muuten olla ihan hyvä selvittää, mitä auton omistaminen oikeasti kustantaa. Laskelmia kustannuksista löytyy netistä paljon, mm. VTT:ltä ja Yleltä. 

Meidän minileasing-kesämme oli oikein onnistunut. Tosin paluumatkalla n. 300 ajetun kilometrin kohdalla tajusin taas, että kyllä ei ole autolla ajaminen ihmisen hommaa; kun havainnointikyvyiltään rajallinen ja ärsykkeille sekä ärsyyntymiselle altis inhimillinen olento kuljettaa väsyneenä tonnien painoista metallikuulaa jonossa satojen samanlaisten kanssa, niin tuntuu, että kyllä tämä yhtälö olisi hoidettavissa fiksumminkin. Ja ennen kaikkea mukavammin. 

No, pian robotit hoitavat tämänkin puolestamme eikä meitä päästetä lähellekään auton hallintalaitteita.

Sitä odotellessa vuokra-autoilu on ihan varteenotettava vaihtoehto auton omistamiselle jos tarve on satunnaista. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

2

Ensimmäinen autoton vuosi takana

Havahduimme yllättäen siihen tosiasiaan, että olemme olleet vuoden ajan autoton perhe. Paljon onnea vaan! Kakkua ei tähän hätään leivottu, mutta onneksi esikoisen synttärit olivat viikko sitten, niin saatiin sentään juhlava kakkukuva tähän oheen. Kyllä tässä pienen juhlan paikka voisi olla; ensimmäinen autoton vuosi on ollut kaikinpuolin hyvää elämää!

Vuoden aikana tulee kutakuinkin läpikäytyä ne tilanteet, joihin lapsiperheessä kulkuneuvoja tarvitaan. On joululomareissut, kesäloman mökkimatkat, kylpyläreissut, tavaran roudaukset sorttiasemalle, lasten harrastukset, kauppareissut sun muut. Monesta näistä olemmekin jo kirjoittaneet, mutta tässä vaiheessa lienee paikallaan pieni yhteenveto ensimmäisestä autottomasta vuodesta. 

Kaikki on sujunut vallan mainiosti. Siinäpä se tiivistettynä. Autottomuus on lisännyt perheemme elämänlaatua ja vähentänyt stressiä. Autottomuus on enemmänkin antanut aikaa kuin ottanut sitä. Päivittäinen liikkuminen on muuttunut mielekkäämmäksi kun ennen ruuhkassa seisomiseen kuluneen ajan voi käyttää vaikkapa kirjaa lukemalla paikallisjunassa.

Tämä voi vaikuttaa siltä, että kaunistelemme totuutta, mutta kyllä se, ystävät, näin vain kuulkaa on. Tai näin se on meillä. Emme edelleenkään väitä, että tämä kaikille sopisi, mutta meidän ruuhkavuosiimme ei enää autoa kaivata. 

Enimmäkseen olemme käyttäneet julkista liikennettä tai fillareita, mutta myös takseista ja vuokra-autoista on tullut luonteva osa perheemme liikennekaarta. Olemme aiemminkin kirjoittaneet Whim-yhtiön tarjoamasta kympin taksi -palvelusta, jolla enintään viiden kilometrin mittaiset taksimatkat maksavat korkeintaan 10 euroa. Tämä palvelu on madaltanut meidän kynnystämme taksin käyttöön ja tuonut huomattavasti joustavuutta liikkumiseen. Samaten erilaiset kauppakassi-palvelut, jossa ruoat toimitetaan kotiovelle, ovat tulleet tutuiksi ja vapauttaneet kaupassakäyntiin kuluvaa aikaa muille jutuille. 

Monesti meitä kysytään, kuinka paljon autottomuus säästää rahaa. Vaikea sanoa. Ei sitä tilipäivän alla ole yhtään sen enempää tilillä kuin ennenkään, mutta ehkä tässä vähän vähän rennommin voi elellä. Kesälomalla sen tajusi, kun mökillä ajoimme hyväntahtoisten sukulaisten autoja ja niitä tankkailimme, kuinka järjettömän paljon auton avulla saa rahaa tuprutettua hiilidioksidina ilmakehään. 

Mutta ei tätä oikeastaan ajattele enää edes rahansäästön kannalta. Meille tämä on yksinkertaisesti parempaa elämää. Lapsen vieminen päivähoitoon on paljon mukavampaa, kun pyöräillään yhdessä, kuin että madeltaisiin aamuruuhkassa. Koulumatka kävellen on kiva yhteinen tuokio esikoisen kanssa. Sää on aina hyvä, kun on sopivat vaatteet.

Emme edelleenkään sano myöskään, että ikinä emme enää autoa hanki. Tosin auton omistaminen on ruvennut vuoden aikana tuntumaan aina vain vähemmän houkuttelevalta vaihtoehdolta. Jonkinlainen yhteiskäyttömalli tuntuisi paljon paremmalta ratkaisulta, mikäli sellainen tarve tulisi. 

Ensimmäisen autottoman vuoden aikana on tullut kiva tunne siitä, että on osana jotain isompaa muutosta, joka vääjäämättä kulkee kohti järkevämpiä, vihreämpiä ja joustavia liikkumismuotoja ja toivottavasti terveempää maailmaa. Siihen suuntaan kannattaa jokaisen omalla tavallaan taivaltaa.

1

Takaisin rattiin

Tänä viikonloppuna olimme saaneet kutsun Luumäelle rakkaiden ystäviemme mökille rapukekkereihin. Sanomattakin oli selvää, että tällaisia reissuja ei jätetä tekemättä vain sen takia, että meillä ei ole omaa autoa. Selvää oli niin ikään, että tähän reissuun ei lähdettäisi sankaroimaan julkisella liikenteellä. Ehei, järki käteen, vuokra-auto alle ja baanalle! 

Auton vuokraaminen oli todella vaivaton kokemus, lähinnä vaihtoehtojen runsaus teetti pientä pohdintaa. Tällä kertaa päätimme priorisoida hintaa ja pikainen vertailu osoitti, että edullisin paketti syntyisi, kun noudamme auton lentoasemalta. Koska kehärataa pitkin pääsee käytännössä katsoen autovuokraamon ovelle ja lentoasemalta saa lisäksi tosi hyviä hodareita, kyseessä oli varsinainen win-win -tilanne. 

Oli jo vähän sellainen fiilis, että kiva päästä pitkästä aikaa posottamaan autolla pitkin moottoritietä. Ennakko-odotus oli ihan, että life is a highway, mutta tuskin oli liikkeelle päästy, kun soraäänet takapenkiltä palauttivat todellisuuteen. Ensin oli nälkä, sitten alkoi läpsiminen, sitten toi oli kakkapää ja sitten oli huono olo, kun on niin pitkä matka. Kasvatusoppaamme lukeneina vanhempina päätimme ratkaista koko perheen matkustusmukavuuden laittamalla iPadilta Vain elämää pyörimään. Loppumatka sujuikin oikein rattoisissa merkeissä. Ja perillä auto sitten seisoi koko viikonlopun samassa paikassa, sen käytölle ei varsinaisesti ollut tarvetta :)

Viikonlopusta syntyi monta mukavaa muistoa ja oli hienoa huomata, että omasta autosta luopuminen ei tarkoita sitä, että tarvitsisi luopua varsinaisesti mistään muusta. Vaihtoehtoja kyllä löytyy. Meissä tämä viikonloppu vahvisti sitä käsitystä, että meidän ei tarvitse omistaa autoa, meidän täytyy vain päästä liikkeelle. 

Auton vuokraus perjantaista sunnuntaihin maksoi 150 € ja bensat päälle. Pelkkä auton vuokraus olisi maksanut vain huokeat 90 €, mutta päätimme sijoittaa vielä 30 €/päivä täyssuojaan, jolloin vahingon tapahtuessa olisimme vapaita korvauksista ja omavastuista. Kokonaishinnassa suojan osuus on kieltämättä tuntuva, mutta yhden vuokra-auton Kroatiassa lomareissulla autotallin oveen kolauttaneina maksamme mielenrauhasta ihan mielellämme. Miten te muut auton vuokraajat menettelette muuten vastaavassa tilanteessa? Mitä kaikkia lisäpalveluja ostatte?

Saimme jälleen kerran syyn onnitella itseämme omasta autosta luopumisesta, kun kaarroimme palauttamaan vuokra-ajokkiamme lentoasemalle. Juuri ennen määränpäätä autosta alkoi kuulua outoa rahinaa. Oman auton ollessa kyseessä, tämä olisi potentiaalisesti pilannut koko viikonlopun vielä kalkkiviivoilla, kun olisi pitänyt alkaa pähkäillä, että mikä siinä nyt on ja selvitäänkö tällä kertaa satasilla. Nyt riitti, kun avaimia palauttaessa ilmoitti asiasta vuokraamon kassahenkilölle, joka reippaasti totesi: No ne on varmaan jarrut, tämä on tällä selvä. Hyvää kotimatkaa!

Autoa palauttaessa huomasin myös, että lapset olivat tuoneet kengissään autoon aikamoisen määrän hiekkaa. Tunsin sielussa asti värisevää hyvänolontunnetta siitä, että se on joku muu, joka tämän kiesin imuroi. Nämä ovat juuri niitä pieniä suuria onnenhetkiä, joita vain autottomat kokevat.

20