Hedonistisikoja koetellaan

Meillä on edessämme kaksi mielenkiintoista viikonloppua. Mielenkiintoista uuden autottoman elämämme näkökulmasta.

Ensimmäisenä vuorossa ovat perinteiset kesäkauden päättäjäiset ystäväperheemme luona Kirkkonummella. Ohjelmassa on viimeistä kertaa kesämajassa istumista, hyvää ruokaa, juomaa – ja huonoa musiikkia. Perinteitä.

Nämä Kirkkonummen reissut ovat yksi niistä korkeista henkisistä kynnyksistä, joiden ylittämistä epäilimme auton myyntiä harkitessamme. Matka tuntui pitkältä ja hankalalta ilman omaa autoa. Pitkä ja hankala, our sweet asses! Nyt kun olemme tämän matkan jo muutaman kerran erilaisilla juna-bussi-pyörä –yhdistelmillä tehneet, olemme Jorvaksen jo itsessään varsin hurmaavan maalaispysäkin penkillä pyöritelleet kilvan päitämme, että minkä helkatin takia olemme joskus Niemisille autolla ylipäätään menneet. Ei mitään järkeä! 

Eikä vähiten siksi, että aika usein kinkereihimme on sisältynyt koko illan kestävä ohjelmanumero; laskutoimitus, kuka lopettaa viinin lipittämisen ja mihin aikaan, että on seuraavana päivänä valmis autonrattiin. On totta kai ylevää korostaa autottomuuden ekologisia ulottuvuuksia, mutta kyllä se vaan totta vieköön tekee höpöä juhlatunnelmalle, kun ei tarvitse miettiä, että kumpiko sitä on aamulla rattivuorossa.

Kirkkonummen reissu ei siis normaalisti aiheuta mitään pohdittavaa, mutta tulevan viikonlopun reissuun sisältyy kuitenkin muuan haaste, nimittäin kuopuksen taitoluistelukoulu Kauniaisten jäähallissa sunnuntaiaamuna klo 10.10. Matkaa paikkojen välillä on noin 19km eli ajaksi muutettuna sunnuntaiaamun hiljaisuudessa omalla autolla parikymmentä minuuttia. Ah! Mutta sattuneista syistä tämä ei siis tule kysymykseen.

Alkaa mietintä.

Lainataan Niemisten autoa? No joo, mikä ettei, mutta heillä itsellään on samaan aikaan lätkätreenit omassa jäähallissaan. Ei onnistu.

Eipä hätää, otetaan käyttöön uusi paras ystävämme, reittiopas. Tarjolla olisi klo 8.40 lähtö bussilla Länsiväylää Westendiin ja siellä vaihto toiseen bussiin. Perillä Kauniaisten jäähallilla pienen lisäkävelyn jälkeen klo 9.48. Matka-aika vaatimaton 1h8min. Epäusko alkaa hiipiä puseroon.

Tulisiko apuun yhteiskäyttöauto? Sen saisi tilattua Kauklahden asemalle, josta olisi kätevä rullata Kauniaisiin. Mutta miten päästä ensin juna-asemalle, josta pääsemme Kauklahteen. ”Perillä” edessä on auton etsiminen jne. Okei, sen jälkeen helpottaa: ajellaan jäähalliin ja palautetaan auto Kauklahteen. Mutta sieltä pitäisi sitten taas päästä kotiin… uuh, aika vaivalloista varhain sunnuntaiaamuna todennäköisesti lyhyiden yöunien jälkeen.

Entäs taksi? Sehän ei itse asiassa vaikuta lainkaan pöllömmältä edellä läpikäytyihin vaihtoehtoihin nähden. Mutta että taksilla jäähallille? Mitä siitäkin nyt sitten ajateltaisiin? Joko, että nuo eivät ole ajokunnossa (niin kuin ei välttämättä ollakaan) tai, että kortti on kaahattu kuivumaan. Pitäisikö pyytää kuskia pysäyttämään sopivan etäisyyden päässä jäähallin pihasta, ettei kukaan näe meidän saapuvan taksilla treeneihin? Ihan oikeasti, sen verran tässä ollaan Lutherin kansaa, että vielä pitää vähän henkistä jumppaa tehdä, ennen kuin lasten harrastuksiin kuskaaminen taksilla tuntuu luontevalta vaihtoehdolta.

Ja näin. Tervetuloa autottomien ihmisten maailmaan! Etsi, vertaile, suunnittele. Punnitse, kellota ja kalkyloi. Bussilla pääsisi, mutta se kestää tässä tapauksessa naurettavan kauan. Taksi olisi kätevä, mutta maksaahan se heti paljon enemmän, ja sitten pitää mennä luistelukoulusta suoraan kirkkoon katumaan, kun tuli oltua mukavuudenhaluinen hedonistisika.

Vielä emme tiedä, millä mennään, mutta todellakin mennään! Nyt ollaan vielä siinä taistelijamoodissa, että mitään reissuja ei jätetä tekemättä vain sen takia, ettei meillä ole omaa autoa.

Lähettäkää meille voima-ajatuksenne ja pyytäkää toteemieläimiltänne siunausta matkallemme! Kerromme ensi viikolla, miten meni.