Turvasana: Lapset


Kävin tänään kansainvälisen autottoman päivän tiimoilta puhumassa autottomasta elämästä Ylen aamu-tv:ssä. Haastattelussa nousi jälleen esille sama asia, kuten niin monesti aiemminkin. Mites, kun teillä on noita lapsia, niin miten se arki sujuu ilman autoa?

Tämä on juuri se asia, joka monia mietityttää ja ihan syystäkin. Lapsiperhearki on riittävän haastavaa ilman sitäkin, että sitä vielä omilla ratkaisuillaan vaikeuttaa.


Samaa mekin ennen pohdimme. Kuinka saamme lapset päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin pelkän julkisen liikenteen varassa? Aina, kun pohdimme autottomuutta, viimeinen argumentti sitä vastaan oli lapset.

Lapset oli ikään kuin turvasana, jolla saattoi lopettaa koko leikin, kun meno yltyi vähän liian villiksi. Lopulta kuitenkin rohkaistuimme menemään fantasiassamme loppuun saakka.

Aluksi koimme itsemme suorastaan ihmishirviöiksi. Kuinka me voimme kävelyttää noita hauraita ihmisen taimia 15 minuuttia kotoa lähijunalle ja toisen mokoman junalta päiväkotiin? Ja sama vielä iltapäivällä toiseen suuntaan. Siitähän tulee tunti! Nykyajan vanhemman kolkuttavaa omatuntoa ei lainkaan suitsi omien vanhempien tarinat siitä, kuinka koulumatkaa oli aikoinaan 20 kilometriä. Vai mitä peninkulmia ne siihen aikaan oli. Ja pakkasta oli vuoden ympäri.

Uuteen tapaan tottuminen kävi äkkiä. Nykyään kävelymatkat asemalle ovat ihan kivoja happihyppyjä, joiden aikana muksut saattavat jopa intoutua leikkimään peiliä tai jotain muuta vastaavaa. Kaikkein haastavinta tässäkin oli saada oma sielu rauhoittumaan. Lapset ovat luontaisia liikkujia ja sitä taipumusta kannattaa tukea.

Lopputulos: lapset ovat ihan tyytyväisiä eikä kävely tai pyöräily ole mikään issue. Välillä ne tietysti vähän kitisevät, mutta jostainhan ne ruttunaamat kitisevät joka tapauksessa. Lasten päivittäinen liikuntasuositus on n. 2-3 tuntia ja näinhän siitä tulee jo yksi tunti kuitattua. Onpa sitten parempi fiilis koko sakilla vaikka istahtaa sohvalle telkkaria väijymään.

Vaikka etukäteen ajattelimme, että lasten liikkuminen olisi se kaikkein hankalin asia autottomuudessa, huomaamme nyt, että meille se on ollut myös oivallinen tekosyy. Onneksi rohkaistuimme tässä kohtaa haastamaan omat ennakkoluulomme ja uskomuksemme.

Yksi meidän autottoman elämämme tsemppibiiseistä on ollut Tuure Kilpeläisen Pelko pois. Kuuntelepa se, kun seuraavan kerran jokin valinta askarruttaa sinua!

Halein ja suukoin!

Jos tahdot katsoa aamu-tv:n haastattelun, niin se löytyy täältä.



4 kommenttia

  1. Paljon onnea hienoon projektiinne! Mekin kokeilimme tuota viisine lapsinemme vuonna 1993, kun piti luopua työsuhdeautosta. Olimme tuolloin espoolaisia. Kokeilu jatkui sitten tälle vuosikymmenelle. Teidän lapsenne ovat nuorempia kuin meidän tuolloin, joten erityistsemppaus siitä.

    Kirjoittelin aiheesta hieman blogiini:
    https://sairaanrakaselama.blogspot.fi/2017/09/lykkya-kekalaisille.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heikki tästä bloggauksesta! Ihan mahtava juttu :) tästä ei voinut tulla kuin hyvälle mielelle!

      Poista
  2. Miten julma ajatus vierittää syy ja vastuu lasten niskoille,"kyllähän me mutta kun nuo lapset..." �� Lapset ovat sopeutuvaisia ja kirjoituksestasikin käy ilmi, että he jopa nauttivat omin jaloin kulkemista. Ei voisi automatkalla leikkiä peiliä tai muutoin hullutella. Omista lapsista olen huomannut, että he eivät osaa edes autoa/autokyytejä kaivata. Ja tuo sohvalla lojuminen - paljon paremmalla omallatunnolla voi maata sohvalla iltaisin ja katsoa tv:tä, kun päivän aikana on kuitenkin tullut liikuttua. Sama koskee esim. kuntosalikäyntejä tai muuta liikuntaa. Niin mukavaa kuin liikunta onkin, ei aina jaksaisi lähteä salille tai jumppaan. Silloin voikin hyvällä omallatunnolla levätä kotona, kun tietää, että päivässä/viikossa tulee kuitenkin tarpeeksi liikuttua.(Me liikumme pääosin pyörällä tai kävellen.)

    Omien tapojen (ja aikakäsityksen) muuttaminen se kai hankalinta on tässäkin asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kyllä tuntuu tosiaan tällä hetkellä jotenkin hassuilta ne ajatukset mitä mietti autollisena elämästä ilman autoa :) niinkuin ihan alussa kirjoiteltiinkin, monesti ne suurimmat ennakkoluulot ovat nimenomaan omien korvien välissä...saas nähdä miten projekti rullaa eteenpäin, kun edessä on todella sateiset päivät ;)

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.
Back to Top