Kun taittaa matkaa arjessa pyörän päällä, ehtii
kiinnittää huomionsa monenlaisiin asioihin.
Ensin taivaalla oli mielestäni pilviportti. Siis kasa
pilviä ja niiden keskellä iso aukko, kuin portti. Kuopuksemme mielestä samassa
kohdassa oli kuitenkin ”mies, joka maaten vaihtaa nenää koiran kanssa”. Lopulta
se alkoi näyttää ”kallellaan olevalta ankalta.” Ehdin napata tilanteesta yllä
olevan otoksen.
Alla olevan kuvan puolestaan räpsäisin aiemmin
viikolla lennosta kun pyöräilin, jos mahdollista vielä pilvireissuakin
upeammassa säässä lähes merenrantareittiä Pasilasta Olariin. Autottoman elämän
startti on siis ollut myös jotain muuta kuin uitettua koiraa, josta edellisessä
kirjoituksessamme kerroimme.
Tähän viikkoon on mahtunut paljon suhaamista paikasta
toiseen niin kävellen, pyörällä kuin julkisillakin. On siis ollut
ruhtinaallisesti aikaa paitsi ihailla pilviä ja syksyistä merta myös lukea
palautetta, jota olemme viikon vanhan blogielämämme varrella saaneet.
Ihan valtavan suuret kiitokset kaikista
kommenteistanne! Blogi, Facebook, Instagram, Twitter ja sähköposti ovat
laulaneet pitkin viikkoa. Uskomaton fiilis, että joku oikeasti lukee
kirjoituksiamme! Jei!
Autoton elämä herättää selvästi tunteita. Saamamme
kommentit ja ajatukset voi karkeasti ottaen jakaa kahteen ryhmään:
innostuneisiin ja hämmentyneisiin. Kaikkia yhdistää kuitenkin positiivinen ja
myötäelävä klangi. Se lämmittää. Kiitos!
Yksi innostuneista on ollut Maria; pääkaupunkiseudulla
omakotitalossa asuva kolmen teinipojan äiti – joka laittoi meille heti
alkuviikosta pitkän meilin. Siinä hän listasi kaikki kokemansa hyödyt elämästä
ilman omaa autoa. Monet niistä olivat itse asiassa ajatuksia, jotka alun perin
houkuttivat meidätkin tähän kokeiluun.
Vaikka myimme automme vasta syyskuun alussa, oikeasti
elimme ilman sitä sen heinäkuisen illan jälkeen, kun turboahdin hajosi Kainuun
sydänmaille. Toimme auton Kajaanista Espooseen vasta, kun sille löytyi ostaja.
Yhdestä Mariankin kirjoittamasta esimerkistä meillä on siis jo ehtinyt kertyä
kokemusta.
Kun meillä vielä oli oma auto, tulimme tehneeksi
verrattain paljon ex-tempore reissuja vähän sinne sun tänne. Ja aina - no
tietysti autolla. Erityisen helppo reissun ajankohta oli kuopuksen
päiväuniaika.
Milloin määränpäänä oli alennusmyynti, kahvila,
jäätelöbaari, huonekalukauppa, urheilutarvikekauppa, rautakauppa - tai kauppa.
Aina löytyi syy, tarve ja aikaa mennä johonkin. "Uusi matto keittiöön
olisi kiva, mennään hei käymään kaupoilla!"
Nyt tuoreina autottomina olemme huomanneet varsin nopeasti, että tämän tyyppiset reissut ovat jääneet vähemmälle. Tai siis mitä sitä kaunistelemaan, emme yksinkertaisesti tee enää tällaisia pistokeikkoja. Kun ystävämyynneille on julkisilla matkaa kolme varttia eikä pyörä tule kysymykseen, jää mieluummin kotinurkille. "Lainaan naapurin Pekalta painepesurin ja pesen tuon vanhan keittiönmaton!"
Miten se meni? Rahat säästyy, sademetsät pelastuu...;)
Erityisesti yksi Marian listaamista, ilman omaa autoa elävän
hyödyistä lämmitti mieltä:
”Pojat ovat pienestä pitäen hahmottaneet
pääkaupunkiseudun aika hyvin, koska julkisilla kulkiessa pienikin lapsi oppii
ymmärtämään etäisyyksiä yms., kun ei voi nuukahtaa oman auton takapenkille.
Samalla oppii liikkumaan ihmisten keskuudessa. Ihmiset ovat erilaisia, mutta
yhdessähän täällä eletään. Lapsikin uskaltaa kysyä neuvoa vieraalta.”
Jes. Toivottavasti näin meilläkin!
Hämmästyneissä kommenteissa on puolestaan toivotettu
onnea valitsemallemme tielle ja pohdittu muun muassa seuraavaa:
"Veikö auton myyminen turvantunteen? Mä luulisin,
et mulla kävis niin..."
"Aika näyttäneen, että oliko tämä hyvä vai huono
ajatus?"
"Onnea matkoille!"
"Voimia! Ajatukseni ovat kanssanne tällä
retkellä."
Ensimmäiseen vastaus on jyrkkä ei, muihin kiitos
kannustuksesta ;)
Yksi kommenttityyppi on kuitenkin yleisyydessään
ylittänyt kirkkaasti muut. Varsinkin silloin, kun ihmisten kanssa juttelee
ratkaisustamme kasvotusten.
”Tuo ei kyllä onnistuisi meiltä, KOSKA…”
No eipä niin. Eikä tarvitsekaan. Ymmärrämme ihmisten
omien autojen tarpeen erittäin hyvin ja uskokaa pois, se on myös aivan erittäin
ok ratkaisu. Oikeasti on. Kun keskustelimme aiheesta Twitterissä, Yle Radio
Suomen Ajantasan toimittaja Kati Lahtinen tiivisti asian hyvin 140 merkkiin:
”Perheet ovat erilaisia. Tarpeet ovat erilaisia.
Matkat ovat erilaisia. Lapsi, lapset ovat erilaisia. Aikuiset asioiden
hoitajana ovat erilaisia.”
Aamen. Se on juuri näin. Ei meidän autottomuudellamme ole
tarkoitus tehdä elämästämme - eikä varsinkaan muiden - mahdollisimman hankalaa,
veemäistä tai jotenkin huonon omantunnon sävyttämää. Päinvastoin.
Sen olemme myös huomanneet, että auton, kuten oikeastaan kaiken omistaminen on Suomessa erittäin vahva normi. Varsinkin läheiset ihmiset, siis ne, joilla ei ole tarvetta kaunistella sanomisiaan meille, ovat suorastaan kauhistelleet, että miten te ilman omaa autoa meinaatte tulla toimeen! Eikä sitä tyrmistystä lievitä, vaikka selostaisi koko pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen aikataulun ja piirtäisi ruutupaperille, että näin nämä meidän menomme tulevat ihan kivasti hoidetuksi. "Kyllä se oma auto kuitenkin on hyvä olla." Sama se vaikka se 95% ajasta se seisoo parkissa arvoaan pudottamassa, mutta kyllä oma on aina oma.
Me siitä huolimatta yritämme nyt opetella sitä ajatusmallia, että kimpassa on kivempaa. Liikkumisessa kuitenkin kaikkein oleellisinta on se, että pääsee perille. Ja, että matkalla on mukavaa.
Koko aikuisikäni autottomana pääkaupunkiseudulla asuneena olen jotenkin hämmentynyt. En tiennyt tekeväni mitään erityistä, täällähän tämä on helppoa! Vaikein vaihe taisi olla silloin, kun lapsi oli vauva tai taapero, vaunujen kanssa kun oli välillä haasteita julkisissa milloin ahtauden, milloin metron hissien takia... Meille tämä ei ole eettinen eikä muutenkaan "tietoisesti" tehty valinta, emme vain yksinkertaisesti ole tulleet ajatelleeksikaan auton hankkimista!
VastaaPoistaNiinpä! Nyt kun mekin alamme päästä autottomaan arkeen kiinni, niin tämähän on maailman luontevin asia. Mutta vielä on tuoreessa muistissa se aika, kun auto seisoi parkissa pihalla ja suorastaan pelotti ajatuskin, että pitäisi olla ilman sitä. Autottomuus tuntuu siis hurjalta ajatukselta silloin kuin ei vielä itse ole autoton. Sitten, kun sen päätöksen tekee, niin huomaa, että eihän tama todellakaan ole yhtään sen kummempaa :).
VastaaPoistaHei, Kekäläisten pirtsakka perhe! Onnellista elloo ja olloo ilman autoo! Elämä keinuttaa ja Elämä kantaa! Jaksuhalit teille kaikille!
VastaaPoistaTerveiset Oulusta