Viikon ruokarumba ilman autoa

Näin viikonlopun kynnyksellä monet ystävämme ovat kertoneet ajattelevansa meitä erityisellä lämmöllä. Miksikö? Siksi, että viikonlopun alla kauppojen kassajonot ulottuvat pakastehyllyjen perukoille ja perheiden ostoskärryt täyttyvät kukkuroilleen ruoka-ostoksista. Kysymys on kuulunut, miten hiivatissa me – autottomat – tuosta yhtälöstä selviämme. Siis missä ja millä tavoin me tätä nykyä hoidamme nelihenkisen perheen ruoka-asiat?

Ajatusta autosta luopumiseen tuki vajaat pari vuotta sitten lähes seinänaapuriimme noussut lähikauppa. Mikko taisi kerran cokishampaan kolotuksessaan ja uutuuden innossaan oikein kellottaa matkan takapihan terassiltamme kauppaan ja takasin. Ostosten kanssa sekundaattori näytti muistaakseni tasan 12 minuuttia. Siis neljässä kauppaan, neljässä hyllyjen läpi kassan ohi ja neljässä harppoen takaisin kotiovelle. Okei, nelihenkinen perhe ei kolapullolla pitkälle pötki ja harvemmin työpäivän päätteeksi kauppaan jaksaa juosta, mutta saatte kiinni ideasta. Ruokaa on siis tarjolla erittäin lähellä.

Todellisuus ei kuitenkaan ole ihan näin ruusuinen. Lähikauppamme - sinänsä ihan hyvä tarjonta harvemmin yksin riittää kattamaan täydellistä ruokaympyrää. Lähimmälle liha- ja kalatiskille sekä monipuolisempien valikoimien äärelle onkin sitten matkaa hieman edellä mainittua enemmän. Kohtuullisen kokoinen marketti seisoo yhden tai kahden junastopin päässä riippuen kumpaan suuntaan lähtee. Niihin automarketteihin, joissa tuppasimme farmarimme kanssa aiemmassa elämässämme asioimaan, pitää puolestaan matkata jo neljä pysäkin väliä. Sinne kaikista halvimpaan vaihtoehtoon ei tätä nykyä pääse järkevästi oikein kuin pyörällä, joten kyseinen kauppa on pudonnut vaihtoehtojemme listalta ulos kokonaan. Wie schade!

Mukava ja lämmin syyssää sekä valoisat illat ovat vielä toistaiseksi rohkaisseet meitä aika ajoin vanhoille huudeille, siis isoihin automarketteihin ruoan hankintaan. Mikko on tykännyt heittää rinkan selkäänsä ja kantaa ruoat siinä. Itse en ole moiseen lämmennyt ja sen vuoksi päädyin muutama viikko takaperin hankkimaan omaan käyttööni perässä vedettävän mummokärryn. Ei niin tyylikäs vaihtoehto ehkä, mutta voi pojat, kyllä muuten toimii. Niin kuin ekaluokan opettajani, nykyinen instaystäväni asian osuvasti muotoili: ”Mummot ovat viisaita ja ymmärtävät pitkällä kokemuksellaan ergonomiasta jotain oleellista.” Juuri näin.

Tätä rinkassa roudaamista ja mummokärryn perässä vetämistä en kuitenkaan oikeasti näe järin houkuttelevana tai edes varteenotettavana vaihtoehtona, kun lumikinos estää kävelyn, jalkarättejä vihmoo taivaalta, lapset roikkuvat väsyneinä kiinni jaloissa ja pimeässä ei näe nenäänsä pidemmälle. Ei. Jos meinaa noissa olosuhteissa kuskata yhtään isompaa satsia ruokaa kotiin esimerkiksi pyörän selässä, silloin puhutaan jo arjen merkittävästä hankaloitumisesta.

Varsinainen pelastus autottoman elämässä ovatkin olleet erilaiset netistä tilattavat, kotiintuotavat kauppakassit. Muutamia olen jo ehtinyt kokeilemaan enkä ole kertaakaan pettynyt. Päinvastoin. Yhdessä paikassa hevi-osaston laatu on mielestäni todella priimaa, toisessa houkuttelevat hyvät tarjoukset sekä valmiit reseptit ja kolmannessa hieman kalliimpi kotiinkuljetus kompensoituu jonkin verran ruoan hinnassa ja siinä, että kassin saa kotiin vaikka seuraavana aamuna. Joka tapauksessa oi sitä onnen määrää, kun lapset nukkuvat, ovelta kuuluu koputus ja viisi kassillista ruokaa saapuu ovelle. Kiitos, kiitos, kiitos!

Viimeisin löytö on puolestaan ollut, niin ikään netistä tilattava ja kotiovelle tuotava valmiiksi suunniteltu viikon menu resepteineen ja raaka-aineineen. Aihe, johon muuten Helsingin Sanomatkin tarttui menneellä viikolla. Tämä jos mikä, on arjen luksusta parhaimmillaan! Ja ihanaa vaihtelua omaan, valitettavan suppeaan ruoanlaittonäkemykseen. Broilerinkoivet, taboulleh ja jogurttikastike perjantain päivälliseksi? Kyllä, kiitos!

  

Vielä en osaa excelin tarkkuudella sanoa, mitä tämä kaikki kustantaa, jos vaakakupin toisella puolella on auton omistaminen ja sillä kauppareissujen tekeminen helposti ja vaivattomasti. Sen kuitenkin tiedän jo varmuudella, että kun kauppaan astelee omin jaloin rinkka selässä tai mummokärry perässä, heräteostosten määrä jää minimiin. Jokainen mielihalu on roudattava himaan ilman hevosvoimia. Sama pätee nettiruokakauppoihin. Kun ei ole hyllyjä joiden välissä surffailla nälkäisenä, tulee ostettua vain se, mitä kaapista oikeasti puuttuu. Valmiiden boksien hinta saattaa äkkiseltään tuntua kovalta, mutta toisaalta, hävikin määrä on lähes olematon eikä lähikaupasta tarvitse viiteen päivään hakea kuin aamu- ja iltapalatarvikkeet.

Joten ystävät hyvät, konstit ovat monet ja valinnanvaraakin löytyy, kun autoton ruoanhakuun lähtee.