Universumi auttaa autotonta

Minulla on tullut tavaksi kirjoittaa näin sunnuntaiaamupäivisin tyttären taitoluistelukoulun aikana.  Normaalisti kuljemme tänne bussilla, mutta tänään nappasimme allemme kympin taksin. Kyseinen palvelu on muuten madaltanut meidän kynnystämme käyttää taksia oleellisesti. Käytännössä siis kaikki taksimatkat, jotka ovat linnuntietä korkeintaan viisi kilometriä, maksavat palvelun käyttäjälle enintään kymmenen euroa. Tälläkin reissulla auton taksamittari näytti perillä 17,70 €, mutta maksettavaksi tuli vain kymmenen euroa, joka sekin laskutetaan suoraan palvelun kautta. Ei tarvitse kaivaa lompakkoa ollenkaan esille, kätevää.

Mielenkiintoinen viikko on takana. Kristiina on ollut parisen viikkoa työreissulla PyeongChangin paralympia-kisoissa ja koska itsekin teen iltapainotteista työtä, meillä on ollut kutsuttuna hoitoapuna sukulaisia erilaisissa kokoonpanoissa. Kaikkiaan perheemme alkuvuosi on töidemme ja lastenhoidon osalta ollut sellaista excelöinnin ja ristiintaulukoinnin ilotulitusta, että ei paremmasta väliä. Kuluneella viikolla suurinta sekaannusta arkeemme aiheutti kuitenkin kutsumaton vieras, influenssa.

 

Kuopukseemme jymähti tiistain vastaisena yönä yskä, joka kuulosti kuin valjakollinen huskyja olisi haukkunut samaa rusakkoa. Kuumetta oli 39 astetta. Tilanteessa ei varsinaisesti ollut epäselvyyttä siitä, pitäisikö pienokainen viedä lääkäriin vai jäädä vielä seuraamaan tilanteen kehitystä. Pikkurassukka oli sen verran muhjuna, että ei sitä millään bussillakaan voinut lähteä kuskaamaan. Mutta kuinka ollakaan, tämän suuren tarpeemme hetkellä maailmankaikkeuden suuri suunnittelija oli järjestänyt asiat niin, että meillä oli lapsia hoitamassa isäni vaimoineen, eli Ukko ja Mume ja heillä oli auto. Eli pikkupotilas autoon ja lääkäriin ja apteekin kautta kotiin paranemaan. Tällaisissa tilanteissa auton tarve on aivan todellinen.

 

Meille on joitakin kertoja käynyt vastaavia tilanteita, joissa ihan oikeasti on autoa tarvittu ja jostain kumman syystä meillä on juuri niillä hetkillä ollut auto käytettävissä tai ainakin verraten vaivattomasti saatavilla. Olen näiden tapauksien pohjalta luonnostellut seuraavanlaisen teorian: universumi auttaa niitä, jotka auttavat universumia. Siis koska autoilun vähentäminen kiistatta on planeettamme ja näin ollen epäilemättä koko kartoittamattoman korpiavaruuden kannalta tosi jees juttu, maailmankaikkeus ojentaa kätensä niillä hetkillä kun hänen päästöjään vähentäneet lapsensa apua kipeästi tarvitsevat ja järjestää jostain auton heidän käyttöönsä.

 

Muutaman kerran olemme tällaista kosmista väliintuloa todistaneet. Voihan toki olla niinnkin, että kyseessä on ihan vaan sattuma ja hyvä säkä. Mutta koska se on tapahtunut meille, ei ole mitään syytä, etteikö se tapahtuisi myös muille.

 

Jos siis harkitset autosta luopumista, mutta sinua mietityttää vaikkapa se, kuinka saat tarpeen tullen kipeän lapsesi lääkäriin, älä huoli; universumi auttaa autotonta.

 

Luottakaa minuun, olen syntynyt samana päivänä kuin Albert Einstein.