Kääk - joululomareissulle ilman autoa!

Kuten niin monessa muussakin yhteydessä tänä syksynä, perheemme on pari päivää ennen jouluaattoa uuden tilanteen edessä. Lähdemme joululomareissulle. Työmme luonteesta johtuen tapaamme kaukana asuvia läheisiämme arjen rumbassa luokattoman vähän ja vuodenvaihteen tienoon olemme tietoisesti – jo usean vuoden ajan halunneet pyhittää yhteiselle ajalle isovanhempien, sisarustemme ja heidän perheidensä parissa. Vuorovuosin osoite on Savossa, vuorovuosin Kainuussa. 


Aiemmin tässä vaiheessa joulukuuta eteiseemme on alkanut hiljalleen rakentua vuori erinäköisistä joulunviettoon muualla tarvittavista tavaroista: on vaatekassia, lahjakassia, suksipussia, monolaukkua, luistinta, uimapukua, jääkaapista pelastettuja ruoantähteitäkin. Ja joulukalenterit viimeisten luukkujen avaamista varten. Lähtöaamuna tavarat ja lapset on taiteiltu tetriksen tavoin kyytiin ja matka on alkanut. Mitään ei ole avattu eikä purettu ennen määränpäätä.

Viime vuonna postasimme someen kuvan täpötäydestä autostamme matkalla joulunviettoon.
Tämä joulu on kuitenkin erilainen. Meillä ei ole autoa. Pitkästä sukujoulusta ja vuodenvaihteesta Kainuun vaaramaisemissa ja Savon sydämessä emme luonnollisestikaan halunneet luopua.

Varauduimme tähän hyvissä ajoin ja hankimme junaliput matkalle jo lokakuussa. Ei muuten hullumpi kustannuserä. Nelihenkinen lapsiperhe matkaa raiteilla Helsingistä Kajaaniin reilulla satasella. Pelkkää säästöä! Ja puolet matkasta jo käytännössä tehty.


Junalipun hankkimista hankalampi homma on kuitenkin ”kaikki se muu tuntematon”, joka joulumatkaamme ilman autoa sisältyy.

Mitä itse asiassa otamme mukaan?
Mikä on tarpeellista?
Miten pakkaamme tavarat?
Miltä mahtaa pohjoiseen matkaava juna näyttää aatonaattona?
Mahtuvatko laukut hyllyille?
Millä liikumme perillä?   
Miltä näyttää tavaroiden määrä paluumatkalla?

Mitä itse asiassa otamme mukaan? Selvää on se, että karsintaa on tehtävä. Rankalla kädellä. Mikko on tottunut matkustamaan vähällä tavaralla. Itse asiassa hän on vuosien varrella tehnyt vähillä vaatteilla reissaamisesta omanlaistansa taidetta. Kuinka vähällä ihminen voi pärjätä eri mittaisissa reissuissa, erilaisissa ympäristöissä, erilaisella ohjelmalla? Kysykää Mikolta, hän on testannut ja tietää vastauksen. Minulla on selvästi hankalampaa. Lasketellessa pitää tietysti olla eri takki kuin hiihtoladulla. Entä jos menemme juhlimaan? Kenkiä tarvitaan tietenkin useammat ja mistä voin tietää, haluanko pukeutua hameeseen vai housuihin.

Mikä on tarpeellista? Joululomareissuumme lähtöä helpottaa se, että perillä meitä odottaa pyykkikone ja sitä voi pyörittää juuri niin usein kuin haluaa. Näin ollen leiman ”tarpeellinen” alle ei kovinkaan montaa artikkelia edes kelpuuteta. Ja aiemmista jouluista oppineena, meillä on AINA mukana liikaa kaikkea. Tänä vuonna tuo virhe korjataan.

Miten pakkaamme tavarat? Kun matkustaa autolla, voi halutessaan pakata kamat kassialmamaisesti useisiin eri nyssäköihin. Vakiintuneeseen tapaamme autonomistajina kuuluivatkin aina viime hetken kahvitermarit, eväsboksit, laturit ja kirjat. Ne sysättiin vapaana olleeseen jalkatilaan ja oven säilytyslokeroihin siinä vaiheessa, kun kotiovea vielä suljettiin. Nyt tähän ei ole mahdollisuutta. Lapsillemme emme ole muuten vielä kertoneet, että erinäköisten lelujen mukaanottomahdollisuus on tänä vuonna lähes olematon. Jokainen kantaa tavaransa junaan ja takaisin. Suosimme siis Lapsuuden satuaarteet -trilogian, taistelukilpien ja kokoontaitettavien nukenrattaiden sijaan ristikkolehtiä, korttipakkaa ja ohuita puuhavihkoja.

Miltä mahtaa pohjoiseen matkaava juna näyttää aatonaattona? Mahtuvatko laukut hyllylle? Junan paikkavaraustilanne kertoo meille vastauksen. Täyttä on. Onneksi aiemmin tässä kuussa meillä vieraillut isäni vei kyydissään suksiarsenaalin määränpäähän. Arvelen, että tämän matkan tuoksinnassa heitämme vähintäänkin hetkelliset hyvästit niille vermeille. Sen kerran kun etelässä laskettelemaan eksymme, löytyy siihen tarpeeseen vuokraamot. Tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että pitääkin mennä ajoissa raiteelle päivystämään junaan pääsyä ensimmäisten joukossa.

Millä liikumme perillä? Koska Kainuu ei kuulu kaiken kattavan, kellon ympäri toimivan joukkoliikenteen piiriin, olemme kääntyneet tässä ihanien sukulaistemme puoleen. Tämä seikka aiheuttanee muuten sopivaa porinaa niille lukijoillemme, joiden mielestä autottomuus on mitä suurimassa määrin siipeilyä ystävien ja tuttavien omaisuudella. Juuri näin me tänä jouluna liikkumisemme perillä kohteessa tarpeen tullen hoidamme.

Miltä näyttää tavaroiden määrä paluumatkalla? Niinpä. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, tavaran määrä ei varsinaisesti matkamme edetessä vähene. Lienemme siis ”riemastuttava” näky loppiaisen paluuliikenteessä.



Kaiken uuden edessä meillä on kuitenkin muutama päivä ennen starttia tosi hyvä fiilis reissuun lähdöstä! Lapset odottavat innoissaan junamatkaa: perhehyttiä, leikkipaikkaa, ravintolavaunua ja pitkiä junakäytäviä. Tekemistä riittää ja mekin olemme heidän käytössään. Muuhunkin kuin erotuomaritoimintaan takapenkin turvaistuinten välissä. Viimeisin jännitysmomentti on tietysti aatonaaton sää. Kestääkö VR mahdollisen lumikaaoksen? No, odottamattomien yllätysten sattuessa lohduttaudumme ajatuksella, ettei se aina yksinkertaista tienkään päällä ole.

Vietättepä joulua kotonanne tai matkaattepa meidän tavoin sukulaisianne tapaamaan, toivotamme teille ihanaa ja rauhallista joulunaikaa!

Raportoimme reissumme käänteistä piakkoin.



3 kommenttia

  1. Mukavaa lukea näitä kirjoituksianne. Kiitos ja oikein hyvää joulua!

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon palautteestasi! Tosi mukava kuulla, jos blogimme on mukavaa luettavaa. Hyviä joulunjatkoja ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Tintille ja Mikolle hyvästä blogista.Tätä on ollut tosi kiva lukea ja eläytyä autottoman perheen elämään.
    Hyvää loppuvuotta 2017 ja kaikkea hyvää uudelle alkavalle vuodelle 2018 !

    p.s. eikö olekkin kainuussa mahtavat lumiset maisemat ? Kyllä meidän kelpaa !

    VastaaPoista

Sisällön tarjoaa Blogger.
Back to Top