Tavaraa oli tuhottomasti, autoa ei. Näin sujui joululomareissumme.

Ei itkeä saa, ei meluta saa.

Kamat vaan kantoon ja junailemaan.

Meidän perhe matkaan jo käy.

-       mukaelma Espoosta vuodelta 2017 -

Joululomamatka mummolaan hirvittävän tavarapaljouden kanssa on epäilemättä monelle perheelle yksi niistä syistä, joiden vuoksi autosta luopuminen tuntuu silkalta mahdottomuudelta. Meidän perheellämme on nyt vyöllään yksi kahden viikon joulureissu, joka vei meidät kauas Kainuun korpiin ja Savon sydänmaille. Kuten edellisestä kirjoituksestamme käy ilmi, tavaraa oli mukana kuin vanhoina hyvinä aikoina, mutta tällä kertaa siirtymät suoritettiin junalla.

Menomatka Helsingistä Kajaaniin taitettiin lasten leikkivaunussa. Oli taas sellainen kiva itsensä ylittämisen fiilis, kun on ensi kertaa tekemässä jotain sellaista, joka ennen olisi tuntunut aivan mahdottomalta. Joulumusa soi nappikuulokkeissa ja peitti sopivasti lasten kiljahteluja. Ensimmäiset torkut otin jossain Tikkurilan paikkeilla. Välillä käytiin ravintolavaunussa syömässä ja kahvilla ja sitten palattiin telmimään ja touhuamaan mukaan pakattujen kirjojen, lelujen ja kännyköiden parissa. 

Kuopion korkeuksilla matka alkoi tuntua jo vähän pitkältä ja korvat olivat aika täynnä heleää lapsiääntä. Tosin omalla autolla sama olisi tapahtunut jo kolmesataa kilometriä aiemmin, joten matkamme ensimmäistä etappia voidaan pitää suurena onnistumisena. Tavaraa on luonnollisesti perhereissulla mukana järkyttävästi ja sitä pitää kantaa junaan ja junasta pois, mutta toisaalta säästyypä auton pakkaamisstressiltä. Hyötyliikunnasta saa sitä paitsi hyvä ihminen –pisteitä.

Kajaanissa meitä odotti vielä siirtyminen lomanviettopaikkaamme Sotkamoon ja tämä taival taittui kätevästi lukijoillemme jo tutulla Appiukon Autolla.

Jouluna oli suloista katsella lasten iloisia ilmeitä paketteja availlessa ja miettiä, että miten kaikki lahjatavarat roudataan kotiin. Joulupukillakin on sentään reki.

Vaihdoimme majapaikkaa Kainuussa muutaman kerran ja tulimme itse todistamaan, että autottomuus ei totta vie ole joka paikassa samalla tavalla järjestettävissä kuin meillä kotona Espoossa. Eräänä aamupäivänä ajattelimme, että menisimme bussilla noin viiden kilometrin päähän Kajaanin keskustaan alennusmyynneille. Reittiopas ehdotti meille bussiyhteyttä illalla klo 18.35. Tähänkin reittivalintaan olisi sisältynyt kävelyä 2,2 kilometriä. Jotenkin romanttista oli se, että bussi oli Helsinki-Kuopio-Kajaani -kaukolinja ja sitä olisi pitänyt mennä odottamaan valtatien varteen.

Paluumatka kotiin tehtiin parissa eri osassa muutaman päivän välipysäyksellä Pieksämäellä. Saimme molemmille matkoille junasta perhehytin. Aivan luksusluokan matkustamista! Neljälle hengelle varattu oma huone, jossa on omaa rauhaa ja tilaa sekä ihmisille että isollekin tavaramäärälle. Kun lipun hinta Pieksämäeltä Helsinkiin oli neljältä hengeltä 77,60 €, niin aika pitkään saa miettiä ensimmäistä järkevää syytä sille, miksi nämä matkat on aina aiemmin taitettu autolla.

Kaikkiaan joulureissu junalla oli vilpittömän iloinen kokemus. Ehdottomasti suurimpana plussana matkustusmukavuus. Haasteita olisi saattanut syntyä lähinnä kohteissa liikkumisen ja erittäin runsaiden matkatavaroiden ja kanssa. Avuliaiden sukulaisten ja palvelualttiiden VR:n ammattilaisten tuella näistäkään ei syntynyt minkäänlaista ongelmaa.

Muistan, kun kävin nuorena miehenä laskuvarjohyppykurssin. Ennen kurssille menoa ajatus lentokoneesta hyppäämisestä tuntui vatsanpohjassa saakka hurjalta. Kurssin aikana valkeni, että kysehän on äärimmilleen viedystä turvallisuuden maksimoimisesta, jossa riskit suljetaan pois äärimmäisellä varmuudella. Villiysasteikolla harraste alkoi vertautua lähinnä sauvakävelyyn. Tässä autottomuudessa on käymässä vähän samalla tavalla.  Nyt se, mikä ennen tuntui aivan mahdottomalta, tuntuukin täysin luontevalta.

Kun kerran matkustaa jouluksi mummolaan ilman autoa, se ei tunnukaan enää yhtään extremeltä.