Uitetut koirat

Ensimmäisellä autottomalla viikollamme pääsimme jo ihan kunnolla fiiliksiin siitä, mitä autottomuus oikeasti tarkoittaa. Aluksi on sanottava, että ennen kaikkea ilman autoa oleminen on ollut todella mukavaa: sujuvaa liikkumista, raitista ilmaa ja hyötyliikunnasta virkistynyttä oloa. 

Mutta ensimmäiseen viikonloppuun mahtui myös El Clásico: lauantaiaamun pojan salibandytreenit ja vettä tuli kuin luukusta. Isukin perjantai-ilta oli venähtänyt vieläpä vähän pitkäksi valvomisen ja viihtymisen osalta, joten olotila oli heti alkajaisiksi inasen nihkeä.


Vaihtoehtoja oli kolme:

1) Unohdetaan ne treenit tällä kertaa. Katsotaan vaikka telkkaria. Pikavoitto; lapset ovat hetken tyytyväisiä, mutta kohta tappelevat kuin hullut sudet ja vanhemmilla on kovin vähän ylpeyden aihetta ratkaisuistaan.

2) Otetaan taksi. Muutkin autosta luopuneet ovat sanoneet, että autosta säästyneellä rahalla kulkee iisisti taksilla kriittisimmät matkat. No ei hemmetissä oteta taksia mokoman matkan takia. Siitä se vasta tuhti morkkis olisi tullutkin.

3) Lapsille kuravaatteet niskaan ja kullannuput pyörän selkään. No tämähän me tehdään. Eihän meitä sokerista ole tehty ja varmaan isänkin olo vähän virkistyy.


Menomatka menikin oikein mukavasti. Vettä tuli todella ronskisti, mutta mieli oli reipas ja matka taittui. Äidin pyörään omasta pyörästään vetopuomilla kytketty kuopus kiljahteli satulastaan iloisena: ”Telvepä telve, poitsut! Mikäs teillä kestää?” Erittäin kätevä vekotin muuten tuollainen vetopuomi. Hankimme sellaisen jo ennen auton myyntiä. Kerromme siitäkin enemmän tulevissa teksteissä.

Menomatka meni kokolailla kivasti, mutta tunnelma droppasi, kun pojan joukkue hävisi harkkapelin. Sitten alkoi kuravaatteista kiukuttelu. Sitten meni isillä tunteisiin. Onko tämän aina pakko olla tällaista halvatun känäämistä?!? Miksi me ei ikinä saada yhtään reissua tehtyä ilman tämmöistä taistelua?! No sitten vaan takahampaita kiristellen kotiin. Kylläpä muuten satoikin vettä! Tunti kylmässä palloiluhallissa oli istuttanut vilun syvälle luihin ja ytimiin.

Kotona, kun isojen ja pienten riidat oli saatu sovittua, rupesikin tuntumaan siltä, että eihän tämä lopulta ollut pahakaan rasti. Vaatteet vähän kastuivat, mutta nehän kuivuvat kyllä. Lauantaiaamuun tuli hetki reippailua ja raitista ilmaa. Viikko sitten emme takuulla olisi pistäneet kuonoamme ulos tuollaisessa säässä.

No niin, nyt monet lukijat ihan perustellusti lienevät sitä mieltä, että hellanlettas, oikein pyöräilimme sateessa ja se on nyt mielestämme blogikirjoituksen arvoinen uroteko. Laitetaanpa mitalikahvit kiehumaan! Ihan totta, ei tämä mikään suuri saavutus olekaan. Mutta tämä on juuri sellainen arjen tilanne, jossa mukavuus nousee ratkaisevaksi tekijäksi. Kaatosateessa lasten kanssa pyöräily ei lähtökohtaisesti ole houkutteleva ajatus. Autolla sen sijaan sama matka menee noin vaan. Yksityisautoiluhan on usein nimenomaan mukavuuteen pohjautuva ratkaisu. Järkeähän siinä ei ole minkään vertaa. Rahat menevät, sademetsät kuolevat, joutsenet jäätyvät kiinni jaloistaan ja perse leviää. Mutta helppoa ja mukavaahan se on.


Tällaisen reissun tehtyään huomaa kuitenkin, että omat kynnykset madaltuvat kun niitä ylittää. Aiemmin pyöräily sateessa sählytreeneihin tuntui juuri siltä hankalalta matkalta, jota olisi tosi kimuranttia hoitaa ilman omaa autoa. Ei tunnu enää. Nyt sen sijaan kaikki ne aiemmat matkat autolla rehellisesti sanottuna aika lähellä olevalle palloiluhallille vaikutttavat olleen enemmän tai vähemmän hukkaan heitettyä aikaa. Pyöräillessä tulee punaiset posket koko perheelle.


Otimme kuitenkin sen verran opiksemme, että päätimme reiluuden nimissä hankkia myös lapsille kunnolliset ulkoilupuvut, jotka pitävät vettä ja tuulta, mutta eivät tunnu päällä muovipussilta, niin kuin vanhat kunnon kuravaatteet. Sen verran sijoitamme mielellämme autosta ylijääneitä rahoja koko perheen ulkoilumukavuuteen. 


8 kommenttia

  1. Jos auto olisi ollut pihassa, olisitteko lähteneet sillä? Melko varmasti, olettaisin. Olihan kaikki puitteet kohdillaan valita "helppo ja mukava vaihtoehto". Jos itsellä olisi ollut vastaavissa tilanteissa auto käytettävissä, olisin varmasti helposti valinnut sen. Toisaalta, kun autoa ei ole ollut, ei ole kuitenkaan ollut mitään ongelmia. Päinvastoin, sateessa pyöräilystäkin nauttii ja mitään ei ole siksi jäänyt tekemättä, että autoa ei olisi.

    Ja mitä hyviin ulkoiluvarusteisiin tulee, niin sehän on joka tapuksessa sekä lasten että aikuisten etu, että varusteet säähän kuin säähän ovat kunnolliset :) Ja mitä lasten kiukutteluun tulee, niin sitä riittää, olipa autoa tai ei. Ulkona liikkuessa kiukunpuuskiinkin löytyy tosin helpotusta paljon nopeammin, kuin auton takapenkillä.

    Hyvä alku teillä!

    VastaaPoista
  2. Nimenomaan näin, Autoton!

    Jos auto olisi ollut pihassa, ei kahta kysymystä, etteikö sitä olisi toinen aikuisista peruuttanut suoraan oven eteen etteivät lapset kastu turhaan :D

    Toki lapsilla on ollut ihan hyvät ulkoiluvarusteet tähänkin asti, mutta nyt sitten kiinnitettiin vielä vähän enemmän huomiota niiden laatuun nimenomaan mahdollinen ympärivuotinenkin pyöräily mielessä :)

    VastaaPoista
  3. Ihailen teidän ratkaisuanne, ainakin alku on mennyt hienosti! Itse kuljen kävellen ja pyörällä lyhyet matkat, pidemmät bussilla, autoa en ole koskaan omistanut (ei ole lapsia ja asun kaupungissa). Talvipyöräilyä en ole harrastanut opiskeluaikojen jälkeen. Omat harrastukseni eivät ole aikataulusidonnaisia, mutta täytyy myöntää, että välillä huonolla säällä tulee jäätyä kotiin.... Tsemppiä teille!

    Mukava kuulla kokemuksianne jatkossakin. Ehkä tämä kannustaa muitakin jättämään ainakin välillä auton käyttöä vähemmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä ja kommentoinnista! Alku on tosiaan sujunut lupauksia antavasti. Katsotaan, mitä tuleman pitää 😊 Kiva kuulla, jos alat seurata blogiamme.

      Poista
  4. Mielenkiintoista lukea autottomuudesta, vaikka meidän perheessä se ei ole mahdollista. Ja tarvitaan vieläpä kaksi autoa! (Haja-asutusalue, Ei julkista liikennettä, töissä tarve autolle, epäsäännölliset työajat, päiväkotirumba ja reissutyöt) Yksi kipuilumatka on vajaa 1 km vanhempieni luo. Sinne ei todellakaan tarvitsisi lähteä autolla ja kesällä se olikin kivaa kävellä, mutta sadesäällä ja kylmällä ja pimeällä tilanne on toinen. Arjen suunnittelu ja asenne ja kunnon ulkovaatteet olisi kai meillä avainsanat siihen ettei tulisi turhaa ajoa päivään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tilanteenne erittäin hyvin. Kaikkialla, kaikissa perheissä, elämäntilanteissa jne ilman omaa autoa elämien ei vaan ole yksinkertaisesti mahdollista. Näin se vain menee! Eikä tarkoitus ole tehdä elämästä ja arjesta hankalaa, päinvastoin. Meille arki ilman omaa autoa vaikutti olevan mahdollista ja ajateltiin siksi kokeilla, kuinka pitkään ja millä tavoin 😊 Siksi tämä kokeilu ja kirjoittelu. Mukavaa syksyä Sinulle ja perheellesi!

      Poista
  5. Mahtavaa kuulla teidän kokemuksia autottomuudesta. Itsekin haaveilen siitä mutta tällä hetkellä se ei itselle ole mahdollista asuinpaikan takia. Mutta kyllä itsekin pyrin käyttämään pyörää ja julkisia aina, kun mahdollista.
    Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja tsempistä, SatuJ! Ja olet oikeassa, kovinkaan monessa Suomen kolkassa ei ole mahdollista olla ilman autoa. Kiva, jos alat seurata blogiamme. Mukavia syyspäiviä!

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.
Back to Top